Kemian vuoden suunnittelutoimikunnan puheenjohtajalle professori Markku Leskelälle A.I. Virtanen palkinto

A.I. Virtanen palkinto luovutettiin 10.11.2011 Helsingin yliopiston professorille Markku Leskelälle Säätytalolla Helsingissä.

Palkinto myönnetään Nobelin kemianpalkinnon saajan professori Artturi Ilmari Virtasen elämäntyön muistamiseksi tunnustuksena kansainvälisesti korkeatasoisesta tutkimustyöstä.

Markku Leskelä edustaa Suomessa tämän hetken laaja-alaisinta kemian ja materiaalikemian tuntemusta. Hänen nykyinen tieteellinen toimintansa keskittyy materiaalikemiaan, erityisesti ohutkalvoihin sekä vihreään kemiaan, erityisesti organometallikemiaan ja katalyysiin.

Palkinnon myöntöperusteissa kiinnitettiin huomiota myös professori Leskelän laajoihin kansallisiin ja kansainvälisiin tiedeverkostoihin sekä laajaan julkaisutoimintaan. Hän kuuluu tällä hetkellä maamme siteeratuimpien tutkijoiden kärkijoukkoon.

Markku Leskelä toimi akatemiaprofessorina vuosina 2004-2009. Hän on toiminut myös bio- ja nanopolymeerien huippuyksikön varajohtajana, ja ensi vuonna käynnistyy hänen johtamansa atomikerroskasvatuksen huippuyksikkö. Hänen ohjauksessaan on valmistunut 50 tohtoria ja yli sata filosofian maisteria tai diplomi-insinööriä. Professori Leskelän tutkimuksen poikkitieteellisyyttä edustavat yli 60 tutkimusprojektia ohutkalvomateriaalien, katalyysin, synteettisen ja materiaalikemian alalta.

Leskelän tutkimustyön tulokset ovat johtaneet myös lukuisiin käytännön sovelluksiin, ja ovat näin olleet vahvistamassa etenkin suomalaisen atomikerroskasvatusteollisuuden asemaa kansainvälisessä kilpailussa.

Markku Leskelän merkitys ja työpanos Helsingin yliopiston epäorgaanisen kemian osaston tutkimustoiminnan kehittämisessä on ollut huomattava. Tästä kertoo myös Suomen Akatemian suorittama kemian tieteenala-arviointi, jossa hänen johtamansa epäorgaanisen kemian laboratorio sai huippuarvosanat.

Palkintoesitelmässään Markku Leskelä toi esille tutkimusympäristössä tapahtunutta muutosta 1970-luvulta tähän päivään. Esityksessä hän painotti kahta asiaa: rahoituksen muuttuminen ja tutimusympäristön kansainvälistyminen. Vielä 1970-luvulla yritysrahoitusta ei juurikaan ollut, ja sitä valvottiin tarkasti. Nykyään yritysyhteistyö on itsestään selvyys. TEKESin perustaminen 1980-luvulla ja Suomen liittyminen Euroopan Unioniin 1990-luvulla ovat kaksi keskeistä tutkimusympäristöön vaikuttanutta merkkipaalua viimeisimpien vuosikymmenten aikana. Myös Suomen Akatemian rooli on merkittävä riippumattoman tutkimustyön rahoittajana.

Leskelä muistelee, että 1970-luvulla tohtorikoulutettavilla ei vielä ollut juurikaan mahdollisuutta osallistua kansainvälisiin kongresseihin. Ensimmäinen kongressimatka ulkomaille tehtiin usein vasta väitelleenä tohtorina. Nykyään suomalaiset yliopistot ovat kansainvälisiä, opetuskieli on englanti, samoin tutkimuslaboratorioiden käyttökieli.

Yliopistojen tutkimusympäristö on muuttunut vuosikymmenten kuluessa ja kemian tutkimus sen mukana. Esityksensä lopussa Leskelä esitti haasteen: miten kemia voisi tuulevaisuudessa entistä enemmän vaikuttaa ympäristöön ja muuttaa sitä paremmaksi, turvallisemmaksi ja puhtaammaksi. Sama asiaan viittaa myös kansainvälisen kemian vuoden tunnuslause ’Chemistry – our life, our future’ ja sen suomenkielinen versio ’Kemia – osa hyvää elämää’

Leave a Reply